1 Yhteenveto

Taloudellinen toiminta vaimeni euroalueella hieman vuodenvaihteessa, mutta yleisesti ottaen tuotannon häiriöistä on selvitty hyvin. Talouden odotetaan alkavan kasvaa, kun energiaa saa taas edullisemmin, kansainvälinen kysyntä vahvistuu ja yritykset pystyvät purkamaan tilauskantaansa toimitushäiriöiden väistyessä. Talouskehitykseen liittyvä epävarmuus hälvenee ajan mittaan, kun esimerkiksi pankkialalla on taas vähemmän ongelmia. Reaalitulojen ennakoidaan kohenevan vahvassa työmarkkinatilanteessa, kun työttömyyttä on poikkeuksellisen vähän. EKP:n koronnostojen vaikutus tuntuu taloudessa yhä selvemmin, mutta rahoitusolojen kiristymisen ei odoteta jarruttavan talouskehitystä merkittävästi. Keskipitkällä aikavälillä myös finanssipoliittisten tukitoimien purkaminen vaimentaa talouskehitystä. Euroalueen BKT kasvoi 3,5 % vuonna 2022, mutta tänä vuonna kasvuvauhdin odotetaan olevan vain 0,9 %. Sitten talous alkaa piristyä, ja kasvua odotetaan olevan ensi vuonna 1,5 % ja seuraavana 1,6 %.^[1] Rahoitusolojen kiristymisen myötä kasvuarviot tälle ja ensi vuodelle ovat nyt 0,1 prosenttiyksikköä alemmat kuin maaliskuisissa EKP:n asiantuntijoiden arvioissa. Arvio vuodelle 2025 on kuitenkin pidetty ennallaan, sillä talouskehitys kohenee, kun käytettävissä olevat reaalitulot kasvavat ja epävarmuus hälvenee.

Inflaatiovauhti ei hidastu toivotusti, eli yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI) ei vielä laske odotetusti huolimatta siitä, että energiaa saa aiempaa edullisemmin ja toimitushäiriöitä on yhä vähemmän. Vuoden 2023 viimeisellä neljänneksellä inflaatiovauhdin arvioidaan olevan noin 3 %. Energian hinta on laskenut, ja ero edellisvuoden hintatasoon kasvanee vielä vuoden 2023 kuluessa. Elintarvike-erässä inflaatio hidastuu selvästi. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio ei kuitenkaan vaimene samaan tapaan. Se pysyy arvioissa muuta inflaatiota nopeampana alkuvuoteen 2024, joskin sen arvioidaan alkavan hidastua vuoden 2023 jälkipuoliskolla, kun energiakustannusten noususta ja muusta aiemmasta kehityksestä aiheutuneet hinnankorotuspaineet vähenevät. Myöhemmin arviointijaksolla siihen vaikuttaa ensisijassa työvoimakustannusten kehitys. Kun inflaatiovauhti on nopea ja työmarkkinoilla on enemmän kysyntää kuin tarjontaa, palkankorotusten odotetaan olevan keskimäärin ainakin kaksi kertaa tavallista suurempia lähes koko arviointijakson ajan, kun minimipalkatkin nousevat. Keskipitkällä aikavälillä palkkojen nousu ei välttämättä vaikuta suoraan hintakehitykseen, sillä monet yritykset kasvattivat voittomarginaalejaan tuntuvasti vuonna 2022 eli niillä on varaa maksaa työntekijöilleen enemmän palkkaa korottamatta hintoja vastaavasti. Myös rahapolitiikan vaikutus vaimentaa pohjainflaatiota. Vuonna 2022 keskimääräinen inflaatiovauhti oli 8,4 %, mutta vuonna 2023 sen odotetaan olevan 5,4 %, vuonna 2024 enää 3,0 % ja vuonna 2025 vain 2,2 %. Inflaatio on silti koko arviointijaksolla nopeampaa kuin maaliskuisissa asiantuntija-arvioissa. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio on nyt arvioitu merkittävästi nopeammaksi kuin maaliskuun arvioissa, sillä vaikka energian hinnan oletetaan olevan edullisempi ja rahoitusolot tiukentuvat, inflaatiokehitys on viime aikoina ollut odotettua nopeampaa ja yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet.

Taulukko

Euroalueen BKT- ja inflaatioarviot

(vuotuinen prosenttimuutos)

Kehitys voi tilanteen epävarmuuden vuoksi poiketa arvioidusta, ja se on otettu huomioon lisäämällä talous- ja inflaatiokehitystä koskevien arvioiden ympärille vaihteluvälit kuvioissa 1 ja 4.

2 Reaalitalous

Taloudellinen toiminta väheni euroalueella hieman kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, kun kulutus vaimeni ja energiantuonti väheni (ks. kuvio 1).^[2] Toimitushäiriöiden helpottaessa alkuvuodesta pystyttiin purkamaan kertynyttä tilaussumaa, mutta maaliskuussa tuotanto notkahti uudelleen. Viime vuoden lopun heikko kehitys vaikutti taloustilanteeseen edelleen, mutta kyselytutkimusten mukaan palvelualoilla toiminta piristyi vuodenvaihteen jälkeen. Kun käytettävissä olevien tulojen kehitys oli nopean inflaation vuoksi heikohkoa ja lisäksi rahoitusolot kiristyivät, yksityinen kulutus vaimeni huolimatta siitä, että työllisyyden kasvu oli vankkaa. Ulkomaankaupan vaikutus vahvisti BKT:n kasvua ensimmäisellä vuosineljänneksellä, sillä tuonti supistui, kun kotimainen kysyntä heikkeni ja energiaa kulutettiin tavallista vähemmän.

Kuvio 1

Euroalueen BKT:n kehitys

(neljännesvuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuosittaiset tiedot puhdistettu kausivaihtelusta ja korjattu työpäivien lukumäärällä)

BKT:n arvioidaan taas kasvavan hieman nopeammin toiselta vuosineljännekseltä alkaen, kun toimitushäiriöiden ja energian kallistumisen vaikutus väistyy ja reaalitulot elpyvät. Tavarantuotannossa on kuitenkin edelleen ongelmia. Käytettävissä olevien reaalitulojen ennakoidaan kasvavan taas toisella vuosineljänneksellä, kun inflaatio hidastuu ja palkat nousevat vahvassa työmarkkinatilanteessa. Yksityinen kulutus voi siis alkaa elpyä epävarmuuden hälvetessä, kun luottamus tulevaisuuteen vahvistuu. On luultavaa, että ulkomaankaupan myönteinen vaikutus BKT:n kasvuun pienenee, kun kotimaisen kysynnän kohentuessa myös tuonti lisääntyy. Samansuuntaisia tietoja saadaan useimmista yritysten ja kuluttajien luottamusta mittaavista indikaattoreista, ja myös odotuksia kartoittavissa kyselyissä ollaan samoilla linjoilla. Ostopäällikköindeksin perusteella talouskehitys elpyy palvelualoilla mutta tavarantuotanto vähenee. Vuonna 2023 taloudelliseen toimintaan vaikuttaa myös rahoitusolojen kiristyminen. Toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä BKT:n kasvuvauhdin odotetaan olevan 0,3 %, kuten maaliskuisissakin arvioissa.

Keskipitkällä aikavälillä BKT:n kasvun odotetaan vielä vahvistuvan rahoitusolojen kiristymisestä ja finanssipolitiikan tiukentumisesta huolimatta, kun reaalitulot kasvavat ja vientikysyntä lisääntyy. BKT:n kasvun odotetaan vahvistuvan vuonna 2023, ja vuosina 2024–2025 neljännesvuosikasvun arvioidaan olevan yleensä noin 0,4 %. Tuotantoon vaikuttavat häiriöt väistyvät vähitellen, eikä toiminnassa tarvitse enää ottaa huomioon yhtä monia epävarmuustekijöitä kuin aiemmin. Inflaatiopaineet vaimenevat, mikä sekin tukee talouskasvua. Kun työllisyystilanne on hyvä ja työtulot kasvavat, kulutukseen on käytettävissä enemmän tuloja. Rahoitusolojen kiristyminen jarruttaa kuitenkin talouskehitystä selvästi, finanssipoliittiset tuet vähenevät ja euron kurssin aiempi vahvistuminen vaikuttaa kaupankäyntiin.

Lainansaannin vaikeutuminen vaikuttaa kasvuarvioihin vain vähän, mutta rahapolitiikalla on tuntuvampi vaikutus. Tähänastisten ja odotettujen koronnostojen vaikutus hidastaa BKT:n kasvua etenkin vuosina 2023 ja 2024. Korkokehitys perustuu arvioissa markkinaodotuksiin (ks. kehikko 1).^[3] Luotonantokriteerit ovat EKP:n tuoreimman pankkien luotonantokyselyn perusteella tiukentuneet merkittävästi sitten joulukuun 2022. Kotitalouksien ja yritysten taloudellinen tilanne on kuitenkin hyvä. Monet yritykset ovat tehneet suuriakin voittoja, joten ne eivät välttämättä tarvitse lainaa, ja osalle kotitalouksista ehti kertyä säästöjä pandemian aikana.

Tämänkertaisissa arvioissa BKT:n kasvu on sekä tänä että ensi vuonna 0,1 prosenttiyksikköä heikompaa kuin maaliskuisissa arvioissa, mutta kasvuarvio vuodelle 2025 on ennallaan. Lainansaannin vaikeutuminen jarruttanee tämänvuotista talouskehitystä hieman enemmän kuin vielä maaliskuussa ennakoitiin, ja varastojen vaikutus jäänee sekin pienemmäksi kuin maaliskuun arvioissa. Vaikka ulkomaankaupan vaikutus heikkenee, kotimainen kysyntä tukee kasvua, kun käytettävissä olevat reaalitulot kasvavat ja epävarmuutta on ilmassa yhä vähemmän.

Taulukko 1

Euroalueen talousnäkymiä koskevat arviot

(vuotuinen prosenttimuutos, ellei toisin mainita)

BKT:n kehitykseen vaikuttavat monet tekijät. Kotitalouksien reaalikulutuksen odotetaan piristyvän vähitellen, kun talouskehitykseen liittyvä epävarmuus hälvenee, reaalitulot kasvavat ja luottamus tulevaisuuteen kohenee. Inflaation hidastuessa luottamus tulevaisuuteen voi kohentua, joten yksityisen kulutuksen odotetaan piristyvän vuoden 2023 toiselta vuosineljännekseltä alkaen, vaikka finanssipolitiikan tuella ei ennakoida olevan suurta vaikutusta suuntaan eikä toiseen. Kun inflaatio hidastuu entisestään ja myös epävarmuus tulevasta kehityksestä hälvenee, kulutus voi kasvaa hieman käytettävissä olevia reaalituloja nopeammin, kun säästämisaste laskee taas hivenen. Yksityisen kulutuksen kehitys on vuonna 2023 vaimeampaa kuin maaliskuisissa arvioissa, sillä se jäi alkuvuodesta odotettua heikommaksi, mutta seuraavien vuosien kehitys on nyt myönteisempää, kun työ- ja muiden tulojen kasvu vahvistuu ja finanssipoliittisia tukia oletetaan purettavan ennakoitua vähemmän vuonna 2024.

Käytettävissä olevien reaalitulojen arvioidaan alkavan taas kasvaa vuoden 2022 jälkeen paitsi inflaation hidastumisen vuoksi myös siksi, että palkat nousevat vankasti vahvassa työmarkkinatilanteessa. Käytettävissä olevien reaalitulojen kehitys hyytyi vuonna 2022, kun inflaatio oli nopeaa ja finanssipoliittiset tuet pienenivät koronaviruspandemiaan liittyvien toimien purkamisen myötä. Tulokehityksen odotetaan elpyvän tänä vuonna vähitellen, kun inflaatio alkaa hidastua. Kun työllisyys sekä työ- ja muut tulot kohenevat, kotitalouksilla on taas enemmän varaa kuluttaa, vaikka myönteinen vaikutus vaimeneekin arviointijakson aikana. Finanssipoliittisilla tuilla ei tällä kertaa oleteta olevan tuntuvaa vaikutusta käytettävissä olevien tulojen kehitykseen. Inflaation odotetaan hidastuvan koko ajan ja työmarkkinatilanteen odotetaan pysyvän vahvana taloudellisen toiminnan lisääntyessä huomattavasti, joten käytettävissä olevat reaalitulot ovat arviointijakson lopulla jo suuremmat kuin ennen pandemiaa.

Kotitalouksien säästämisasteen ei odoteta laskevan vielä tänä vuonna. Säästämisaste nousi loppuvuodesta 2022 pääasiassa siksi, että epävarmassa taloustilanteessa varovaisuussäästäminen yleensä lisääntyy. Korkojen nousun vuoksi säästämisasteen ei odoteta juuri laskevan tänäkään vuonna, vaikka pandemian jälkeen kulutusmahdollisuuksia olisi taas enemmän. Arviointijakson kuluessa epävarmuus vähenee ja inflaatiopaineita on yhä vähemmän, joten kotitalouksien säästämisaste voi vähitellen laskea. Sen odotetaan kuitenkin olevan vielä arviointijakson lopussa korkeampi kuin ennen pandemiaa. Vaikka varakkaille kotitalouksille on kertynyt ylimääräisiä säästöjä, ne eivät yleensä ole helposti muutettavissa rahaksi eikä niillä siksi ole havaittavaa vaikutusta kulutukseen. Korkojen noustua ja lainansaannin vaikeuduttua kotitaloudet pyrkivät todennäköisesti saamaan varoilleen aiempaa enemmän tuottoa.

Kehikko 1
Korkoja, raaka-aineiden hintoja ja valuuttakursseja koskevat tekniset oletukset

Korkotaso on nyt oletettu hieman korkeammaksi kuin maaliskuisissa asiantuntija-arvioissa. Öljyn hinta on oletettu alemmaksi ja kaasun ja sähkön tukkuhinnat merkittävästi alemmiksi. Lisäksi euron valuuttakurssin oletetaan nyt olevan vahvempi. Korkoja ja raaka-aineiden hintoja koskevat tekniset oletukset perustuvat markkinaodotuksiin 23.5.2023. Lyhyitä korkoja mitataan kolmen kuukauden euriborkorolla, ja markkinaodotukset johdetaan futuurisopimusten pohjalta. Pitkien korkojen kehitys perustuu 10 vuoden valtion joukkolainojen tuottojen kehitykseen.^[4] Sekä pitkät että lyhyet korot ovat nousseet aavistuksen verran sen jälkeen, kun edellisten asiantuntija-arvioiden oletukset viimeisteltiin, ja EKP:n ohjauskorkojen nousun myötä korot ovat nyt oletuksissa noin 0,10 prosenttiyksikköä korkeammat kuin maaliskuisissa arvioissa.

Taulukko

Tekniset oletukset

Öljyn hinta on teknisten oletusten^[5] mukaan nyt hieman edullisempi kuin maaliskuisissa arvioissa. Vaikka öljytuotannon riittävyydestä ei nytkään ole varmuutta, uusia huolia aiheuttaa kysynnän mahdollinen vaimeneminen maailmalla. Edellisten asiantuntija-arvioiden jälkeen öljyn hintakehityksessä on näkynyt epävarmuus kysynnän kehityksestä maailmantaloudessa, kun Yhdysvaltain pankkisektorilla on ollut häiriöitä mutta toisaalta taloudellinen toiminta on taas käynnistynyt Kiinassa. Myös OPEC+-maiden päätös alentaa tuotantotavoitteitaan vaikuttaa hinnoitteluun. Öljyfutuurien hinnat ovat laskeneet kautta linjan sitten maaliskuun asiantuntija-arvioiden (vuoden 2023 futuurihinnat noin 5,5 %, vuoden 2024 noin 6,7 % ja vuoden 2025 noin 4,8 %). Nykytilanteeseenkin verrattuna öljyn hinta laskee. Öljyn barrelihinnan oletetaan olevan 78,0 Yhdysvaltain dollaria vuonna 2023 mutta enää 70,4 dollaria vuonna 2025.

Kaasun ja sähkön tukkuhinnat ovat edullisemmat kuin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, ja niiden oletetaan laskevan edelleen. EU:n tavoitteena on, että kaasuvarastot ovat 90-prosenttisesti täynnä marraskuuhun mennessä, mutta kaasua on jo varastossa runsaasti. Kaasufutuurien hinnat ovat laskeneet kautta linjan sitten edellisten asiantuntija-arvioiden (vuoden 2023 futuurihinnat noin 27 %, vuoden 2024 noin 16 % ja vuoden 2025 noin 9 %). Oletusten mukaan kaasun hinta on Euroopassa 42 euroa megawattitunnilta tänä vuonna ja 46 euroa megawattitunnilta vuonna 2025. Päästöoikeuksien hintakehitys EU:n päästökauppajärjestelmässä oletetaan futuurihintojen perusteella nyt noin 9 % vaimeammaksi kuin vielä maaliskuisissa arvioissa – teollista toimintaa on vähemmän, finanssimarkkinoilla on ollut häiriöitä, ja oletusten taustalla on myös erinäisiä teknisiä muutoksia.

Kahdenvälisinä valuuttakursseina käytetään keskikursseja kymmenen (työ)päivän jaksolta ennen oletusten viimeistelyä. Euron dollarikurssiksi saadaan 1,09 koko arviointijaksolle, eli kurssin oletetaan olevan noin 0,8 % vahvempi kuin maaliskuisissa arvioissa. Myös euron efektiivinen valuuttakurssi on nyt noin 1,1 % vahvempi kuin maaliskuun asiantuntija-arvioissa.

Rahoitusolojen kiristyessä asuinrakennusinvestointien arvioidaan vähenevän tuntuvasti vuosina 2023 ja 2024. Asunnon hankkiminen ei ole yhtä kannattavaa kuin aiemmin (ns. Tobinin q) ja kotitalouksien keskitulot riittävät aiempaa huonommin tyypillisen asuntolainan maksamiseen, joten asuinrakennusinvestoinnit vähenevät arvioiden mukaan tänä ja ensi vuonna. Tavallisesti kannustimet kehittyvät erisuuntaisesti asuntojen hintakehityksen mukaan, mutta viime vuosineljänneksinä asuntolainojen korot ja rakennuskustannukset ovat nousseet eivätkä asuntojen hinnat ole silti nousseet tuntuvasti, kun käytettävissä olevien tulojen kehitys on ollut vaimeaa. Myös lainansaanti on vaikeutunut, joten asuinrakennusinvestointien kehitys on arviointijaksolla verraten vaisua. Kehitys heikkeni jo vuoden 2022 jälkipuoliskolla. Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä asuinrakennusinvestointien arvioidaan hieman lisääntyneen, kun toimitussumia pystyttiin purkamaan ja sääolot olivat monin paikoin suotuisat. Muuten asuinrakennusinvestointien odotetaan vähenevän vielä ensi vuoden puolellakin. Vuonna 2025 tilanne paranee, kun asuntolainojen korkokehitys tasaantuu ja rakennuskustannusten kasvu vaimenee, eli rakentaminen on taas kannattavampaa ja kotitalouksilla on siihen yhä paremmin varaa.

Arviointijakson alkuvuosina yritysten investointien kehitys on vaimeaa rahoitusolojen kiristymisen ja lainansaannin vaikeutumisen vuoksi. Vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä yritysten investoinnit vähenivät tuntuvasti, mutta kehityksen odotetaan elpyvän vuonna 2023. Vielä maaliskuussa investointien odotettiin supistuvan pitemmän aikaa. Jos immateriaalioikeuksien kauppaa Irlannissa^[6] ei oteta huomioon, yritysten investointien supistuminen jäi verraten vaatimattomaksi viime vuoden lopulla, ja vakaampien investointityyppien kehityksen arvellaan palautuneen ennalleen jo tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Kaiken kaikkiaan yritysten investointien odotetaan kasvavan vaatimattomasti tänä ja ensi vuonna, kun lainansaannin vaikeutuminen jarruttaa kehitystä yhä enemmän, palkkakustannukset nousevat ja finanssipoliittisia tukia poistuu. Vuonna 2025 yritysten investoinnit piristyvät taas, kun kannattavuus kohenee kysynnän lisääntyessä niin euroalueella kuin muuallakin maailmassa. Etenkin Next Generation EU ‑ohjelman varoilla tuettavat investoinnit ympäristöystävällisempään talouteen ja digitalisaatioon kasvavat.

Kehikko 2
Kehitys muualla maailmassa

Maailmantalouden kehitys on jo vahvemmissa kantimissa, ja kasvun odotetaan piristyvän entisestään vuonna 2025. Euroalueen ulkopuolella talouskasvu oli odotettua vahvempaa tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Pandemiaan liittyneiden rajoitusten poistuminen vaikutti Kiinan talouskehitykseen odotettua enemmän ja nopeammin, ja Yhdysvalloissa työmarkkinatilanne pysyi odotettua vahvempana. Maaliskuun alussa maailman finanssimarkkinoilla oli hetkellisesti merkittäviä jännitteitä Yhdysvaltain pankkialan ongelmien seurauksena. Useimmissa omaisuuseräluokissa hinnat ovat kuitenkin palanneet ennalleen, vaikka tilanne on edelleen epävarma. Maailmantalouden kasvun (ilman euroaluetta) arvioidaan olevan 3,1 % tänä ja ensi vuonna ja 3,3 % vuonna 2025. Kehitys on siis arvioitu hyvin samankaltaiseksi kuin edellisissäkin arvioissa.

Vaikka talouskehitys on myönteistä, maailmankaupan kasvu ei vielä ole piristynyt, sillä vaikka kansainvälinen kysyntä vahvistuu, se ei vaikuta enää tavarakauppaan entiseen tapaan. Keskipitkällä aikavälillä maailmankaupan kehitys alkaa vahvistua samaan tapaan kuin maailmantalouden kasvukin. Pandemian jälkeen kulutus on ollut palveluvetoisempaa ja korkojen noustessa investoinnit vähenevät, joten maailmantalouden kasvu ei näy suoraan maailmankaupan kehityksessä. Maailmankaupan kasvun (ilman euroaluetta) arvioidaan olevan vain 1,3 % vuonna 2023, eli se on arvioissa selvästi pitkän aikavälin keskiarvoaan vaimeampaa ja jää myös tuntuvasti heikommaksi kuin maailmantalouden kasvu. Arviointijakson kuluessa kulutuskäyttäytymisen odotetaan palautuvan samankaltaiseksi kuin ennen pandemiaa ja investointien odotetaan lisääntyvän, joten maailmankaupan arvioidaan kasvavan vuosina 2024 ja 2025 hieman maailmantaloutta vahvemmin. Euroalueen vientikysynnän arvioidaan kasvavan tänä vuonna 0,5 %, mutta sekin elpyy arviointijakson kuluessa ja vuosina 2024 ja 2025 sen kasvuvauhdiksi on arvioitu 3,1 %. Maailmankaupan kehitys jäi vuodenvaihteessa selvästi ennakoitua heikommaksi, joten sekä maailmankaupan että euroalueen vientikysynnän tämänvuotinen kasvu on nyt arvioitu hitaammaksi kuin maaliskuisissa arvioissa. Myöhempien vuosien kehitystä koskevat arviot ovat jokseenkin ennallaan.

Taulukko

Kehitys muualla maailmassa

(vuotuinen prosenttimuutos)

Hinnankorotuspaineita on runsaasti eri puolilla maailmaa, mutta euroalueen kauppakumppanimaiden vientihintojen ei odoteta juuri nousevan arviointijaksolla. Kuluttajahintainflaatio oli maailmalla jo 8,3 % vuoden 2022 kolmannella neljänneksellä, mutta se on sittemmin hidastunut. Tuotantohäiriöitä on ollut yhä vähemmän, kuljetus- ja energiakustannukset ovat laskeneet ja kysyntä on vaimennut, kun rahapolitiikkaa on kiristetty ympäri maailmaa. Etenkin suurissa kehittyneissä talouksissa työmarkkinatilanne on kuitenkin vahva ja palkat nousevat, joten inflaatiopaineita arvioidaan olevan maailmantaloudessa vielä runsaasti. Inflaatiovauhti siis hidastuu arvioissa vain vähitellen. Euroalueen kilpailijamaiden vientihinnat nousivat poikkeuksellisen selvästi viime vuoden toisella neljänneksellä (kun valuuttakurssikehitystä ei oteta huomioon), mutta koska teknisenä oletuksena on, että raaka-aineiden hintakehitys vaimenee, kilpailijamaiden vientihintojen kehitys on arvioiden mukaan sittemmin rauhoittunut selvästi eikä tilanteen odoteta muuttuvan vähään aikaan. Aiemman kehityksen vaikutus on jo pitkälti otettu huomioon hinnoittelussa, joten sen ei odoteta enää vaikuttavan entiseen tapaan vaan hintakehitys kilpailijamaissa palautunee arviointijakson kuluessa yhä enemmän totutunlaiseksi.

Euroalueen vientimarkkinoiden kasvun odotetaan elpyvän. Toimitushäiriöitä on yhä vähemmän, ja vientikysyntä vahvistuu. Parina viime vuosineljänneksenä kehitys on ollut heikkoa, mutta kun toimitushäiriöt vähenevät ja kysyntä matkailualalla vahvistuu, myös viennin reaalisen arvon ennakoidaan kasvavan. Euroalueen hintakilpailukyky on viime aikoina kärsinyt, mutta se on edelleen selvästi parempi kuin ennen pandemiaa, ja yleisesti ottaen euroalueen vientiyritysten arvioidaan kasvattavan vientimarkkinaosuuksiaan. Tuonnin arvioidaan lisääntyvän alkuvaiheessa vain vähän, kun kotimainen kysyntä on heikkoa eikä energiaa tuoda kovin paljon, mutta keskipitkällä aikavälillä kotimainen kysyntä todennäköisesti elpyy joten tuontikin voi kasvaa vahvemmin. Vuonna 2023 ulkomaankaupan vaikutus vahvistaa talouskasvua (ks. kuvio 2), kun tuonnin kehitys on vaimeaa ja vienti piristyy. Ulkomaankaupan vaihtosuhde on kohentunut, kun energiaa saa aiempaa edullisemmin, ja arviointijakson loppua kohden vaihtosuhde paranee vielä aavistuksen verran. Myös vaihtotaseen odotetaan kohenevan etenkin vuonna 2023.

Kuvio 2

Euroalueen BKT:n tärkeimpien erien kehitys

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Työmarkkinatilanteen arvioidaan pysyvän vankkana (ks. kuvio 3), kun työvoimaa ei ole tarjolla riittävästi kaikkiin tarpeisiin. Alkuvuodesta 2023 työllisyys parani 0,6 % (edeltäneen vuosineljänneksen tilanteeseen verrattuna), vaikka talouskasvu hidastui aavistuksenomaisesti, sillä työvoimaa oli tuntuvasti aiempaa enemmän. Vuonna 2023 työllisyyden odotetaan kasvavan 1,3 %, mutta myöhemmin arviointijaksolla kehitys vaimenee, ja vuonna 2025 kasvua on enää 0,4 %. Työttömyysaste on jo nyt poikkeuksellisen hyvä, ja se laskee vielä arviointijaksolla. Vuonna 2025 työttömyysasteen arvioidaan olevan 6,3 %. Ennen pandemiaa työtuntien määrä työntekijää kohden laskettuna pieneni jatkuvasti. Sen odotetaan kasvavan arviointijakson aikana, mutta se jää arviointijakson lopussa edelleen pienemmäksi kuin ennen kriisejä. Tuottavuuden kasvu on heikentynyt muutaman vuosineljänneksen ajan, ja ensimmäisellä vuosineljänneksellä se vaimeni vielä 0,6 %, mutta sen arvioidaan alkavan piristyä vielä tänä vuonna. Vuosina 2024 ja 2025 tuottavuuden kasvun arvioidaan olevan pitkän aikavälin keskiarvoaan vahvempaa.

Kuvio 3

Kehitys työmarkkinoilla

(% työvoimasta [vasen asteikko], vuotuinen prosenttimuutos [oikea asteikko])

3 Julkisen talouden kehitys

Harkinnanvaraisen finanssipolitiikan vaikutus on euroalueella jokseenkin samaa luokkaa kuin maaliskuisissa asiantuntija-arvioissa. Energiakriisistä ja nopeasta inflaatiosta johtuvien valtiollisten tukitoimien vaikutus BKT:hen on oletusten mukaan tänä vuonna noin 1,6 % (maaliskuisissa arvioissa 1,8 %). Yksittäisten maiden tietoihin on tullut muutoksia, vaikka ne eivät vaikutakaan koko alueen tilanteeseen. Sähkön ja kaasun hintakaton ylläpitäminen tulee nyt monissa maissa aiempaa edullisemmaksi, ja energian hintakehitys vaikuttaa joidenkin muidenkin toimien kustannuksiin. Monet tukitoimet tulevat kuitenkin edelleen yhtä kalliiksi kuin aiemminkin, sillä esimerkiksi suorissa tulonsiirroissa ja arvonlisäveroalennuksissa energian hinnanlasku ei tunnu. Osassa maista tukitoimia on jatkettu tämän vuoden puolelle tai niiden kustannukset on arvioitu uudelleen vakausohjelmia laadittaessa. Harkinnanvaraisiin toimiin kaavailtujen muutosten myötä finanssipolitiikka ei kiristy ensi vuonna aivan samaan tapaan kuin edellisissä arvioissa. Julkiset investoinnit lisääntyvät osin Next Generation EU ‑ohjelman tuella, eläkekustannukset kasvavat, välittömiä veroja leikataan ja sosiaaliturvamaksut pienenevät, ja monissa maissa palkat nousevat julkisella sektorilla. Näissä arvioissa finanssipolitiikan mitoitus euroalueella (puhdistettuna Next Generation EU ‑ohjelman avustusten vaikutuksesta) tiukentuu oikeastaan vain vuonna 2024, jolloin noin 70 % energian hintakehitykseen ja muuhun inflaatioon liittyvistä tuista poistuu. Verrattuna vuoden 2019 tilanteeseen (eli aikaan ennen pandemiaa) finanssipolitiikalla tuetaan taloutta huomattavasti koko arviointijakson ajan.

Julkisen talouden tilanne kohenee todennäköisesti arviointijaksolla. Euroalueen julkisen talouden alijäämä pieneni merkittävästi vuonna 2022, ja sen arvioidaan pienenevän arviointijakson aikana edelleen, tosin yhä hitaammin. Vuonna 2025 alijäämäsuhde on arvioissa 2,5 %. Rahoitusaseman koheneminen johtuu pääasiassa suhdannekorjatun perusalijäämän pienenemisestä ja suhdannekomponentista. Korkomenot kuitenkin kasvavat arviointijaksolla vähitellen suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden velka pienenee, joskin hitaammin kuin vuonna 2022, ja vuonna 2025 velkasuhde on 87,3 %. Monien lainojen korot ovat pienemmät kuin BKT:n nimelliskasvu, joten perusalijäämät eivät muodostu ongelmaksi. Alijäämä- ja velkasuhde ovat vuonna 2025 silti edelleen suuremmat kuin ennen pandemiaa. Arviointijakson lopussa julkisen talouden rahoitusasema ei poikkea suuresti maaliskuussa arvioidusta, mutta arvioissa vuosille 2023–2025 on otettu huomioon, että jos BKT:n nimelliskasvu on vaimeaa ja lainakorot nousevat, velkasuhdetta on vaikeampi pienentää.

4 Hinnat ja kustannukset

YKHI-inflaatiovauhdin arvioidaan olevan keskimäärin 5,4 % vuonna 2023, enää 3,0 % vuonna 2024 ja 2,2 % vuonna 2025. Inflaatiovauhdin arvioidaan hidastuvan tuntuvasti tämän vuoden kuluessa. Vuonna 2024 se on arvioissa sitkeästi noin 3,0 %, ja arviointijakson viimeisenä vuonna se hidastuu taas vähin erin (ks. kuvio 4). Inflaatio hidastuu kuluttajahintaindeksin kaikissa erissä (ks. kuvio 5). Arvioihin vaikuttavat erilaiset finanssipoliittisia tukitoimia ja raaka-aineiden hintakehitystä koskevat oletukset.

Kuvio 4

Euroalueen YKHI

(vuotuinen prosenttimuutos)

Inflaatiovauhdin odotetaan hidastuvan selvästi vuoden 2023 kuluessa, sillä hinnat nousivat tuntuvasti vuotta aiemmin. Nyt energian hinta on laskenut ja aiemman kehityksen vaikutus on pitkälti jo otettu huomioon hinnoittelussa. Energiaerässä inflaatio vaimenee eniten, sillä energiaraaka-aineiden hintojen oletetaan nyt laskevan ja vertailuajankohtana eli edellisvuonna hinnat nousivat. Elintarvike-erässä inflaatio ei vielä hidastu vastaavasti, sillä alalla kasvatetaan voittomarginaaleja, työvoimakustannukset nousevat selvästi ja sääolot ovat olleet epäsuotuisat. Vertailuajankohdan vaikutus vaimentaa kuitenkin inflaatiota myös elintarvike-erässä, ja lisäksi energiakustannusten oletetaan laskevan ja elintarvikeraaka-aineiden hintakehityksen rauhoittuvan. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun inflaatiovauhdin arvioidaan hidastuvan vuoden 2023 kuluessa, sillä vaikka palkat nousevat aiempaa vahvemmin, muita hinnankorotuspaineita on yhä vähemmän. Tuottajahintojen nousu on pitkälti jo ehditty ottaa huomioon hinnoittelussa, euron valuuttakurssi on viime aikoina vahvistunut ja toimitushäiriöitä on yhä vähemmän. Kesällä matkailupalvelujen kysyntä kuitenkin kasvaa, ja kun lisäksi työvoimakustannukset nousevat, ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja laskettu YKHI-inflaatio alkaa todennäköisesti hidastua tuntuvammin vasta loppuvuodesta.

Energiaerässä inflaatiovauhdin odotetaan nopeutuvan hivenen vuonna 2024, kun hintakehitystä vaimentavia finanssipoliittisia toimia puretaan, mutta vuonna 2025 energiaerän vaikutus hidastaa inflaatiota euroalueella. Teknisten oletusten mukaan öljyä, kaasua ja sähköä saa vuonna 2025 edullisemmin kuin vuonna 2024. Inflaatiovauhtiin vaikuttaa energiaerässä vuonna 2024 muun muassa vertailuajankohdan vaikutus (sillä vuonna 2023 energian hinnan oletetaan laskevan). Lisäksi monista kaasun ja sähkön hintakehitystä hillitsevistä valtiollisista tukitoimista luovutaan.

Elintarvike-erässä inflaatiovauhdin odotetaan vaimenevan arviointijakson loppuvuosina, kun raaka-aineiden hinnat laskevat. Oletusten mukaan sekä energia- että elintarvikeraaka-aineiden hinnat laskevat mutta pysyvät arviointijakson loppuun saakka korkeampina kuin ennen vuotta 2022. Elintarvike-erässä inflaatio johtuu odotettavasti ennen kaikkea työvoimakustannusten kehityksestä.

Keskipitkällä aikavälillä ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu inflaatiovauhti hidastuu, mutta se pysyy koko arviointijakson ajan verraten nopeana, kun palkat nousevat vahvasti. Se on arvioiden mukaan 5,1 % vuonna 2023 ja vuonna 2025 edelleen 2,3 %. Pandemian jälkeen kysyntä voimistui jonkin aikaa selvästi, mutta tilanteen odotetaan tasaantuvan arviointijakson kuluessa. Lisäksi energiakustannusten nousun vaikutus väistyy, toimitushäiriöitä on yhä vähemmän ja rahapolitiikka kiristyy. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI on noussut euroalueella keskimäärin noin 1,5 % vuodessa, mutta näissä arvioissa sen nousuvauhti on keskipitkällä aikavälillä selvästi nopeampi, kun yksikkötyökustannukset kasvavat palkkakehityksen vuoksi, joskin inflaatiovaikutusta vaimentaa jonkin verran voittomarginaalien supistuminen vuonna 2024 (myös yksikkökohtaisesti tarkasteltuina).

Kuvio 5

Euroalueen YKHIn tärkeimpien erien kehitys

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Palkkakehityksen arvioidaan olevan keskimääräistä voimakkaampaa, sillä vahvassa työmarkkinatilanteessa palkankorotuksilla pienennetään nopean inflaation vaikutusta tuloihin. Lisäksi minimipalkat nousevat. Työntekijää kohden lasketut työvoimakustannukset nousevat 5,3 % vuonna 2023 ja 4,5 % vuonna 2024 sekä 3,9 % vuonna 2025, sillä palkankorotusten arvioidaan olevan selvästi tavanomaista suurempia niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Vahvassa työmarkkinatilanteessa kehitys on nyt arvioitu voimakkaammaksi kuin maaliskuisissa arvioissa sekä vuodelle 2024 että vuodelle 2025. Nopean inflaation vuoksi tulot kuitenkin riittävät samoihin hankintoihin kuin ennen inflaation kiihtymistä vasta aivan arviointijakson lopussa. Yksikkötyökustannusten nousun odotetaan hidastuvan ensi ja seuraavana vuonna, kun palkkakehitys vaimenee ja tuottavuus kasvaa.

Yritysten tuloskehitys saattaa vaimeta arviointijaksolla. Vuonna 2023 kysyntä on vaimeaa, palkat nousevat vahvasti lähes koko arviointijakson ajan, ja toimitushäiriöiden väistyessä hintoja on yhä vaikeampi nostaa. Vuosina 2021 ja 2022, ja arvion mukaan myös vuonna 2023, yritykset ovat pystyneet kasvattamaan voittomarginaalejaan (ks. kuvio 6).^[7] Jatkossa voitoista joudutaan kuitenkin todennäköisesti tinkimään, kun palkkakehitys on vahvaa eli työvoimakustannukset nousevat mutta kysyntä ei enää kasva kuten heti pandemian jälkeen, toimitushäiriöitä on yhä vähemmän ja rahapolitiikka kiristyy. Energiakustannusten laskun myötä ulkomaankaupan vaihtosuhde voi kuitenkin kohentua, eli voittoa tehdään edelleen, vaikka kotimainen kysyntä vaimenee ja palkat nousevat.

Kuvio 6

Voittomarginaalien vaikutus hinnankorotuspaineisiin euroalueella

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Tuontihinnat nousivat tuntuvasti vuonna 2022, mutta tänä vuonna niiden odotetaan laskevan, mikä parantaa ulkomaankaupan vaihtosuhdetta arvioissa. Tuontihintojen kehityksestä johtuvat hinnankorotuspaineet pienenevät tuntuvasti vuonna 2023 (edellisvuonna ne lisääntyivät 17,2 %), ja sen jälkeen tuontihintojen vaikutus nopeuttaa taas inflaatiota hivenen. Taustalla ovat öljyn, kaasun ja muiden raaka-aineiden hintakehitystä koskevat oletukset ja tuotantoa jarruttaneiden toimitushäiriöiden väistyminen.

Inflaatiovauhti on nyt kaikkina arviointijakson vuosina 0,1 prosenttiyksikköä nopeampi kuin edellisissä asiantuntija-arvioissa. Energian hintakehitys on heikentynyt, mutta muuten inflaatio on näissä arvioissa vahvempaa kuin maaliskuisissa asiantuntija-arvioissa. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet ennakoitua nopeammin ja palkkakehitys on voimistunut, joten elintarvike-erässä inflaatiovauhti on nyt nopeampi kuin viimeksi, vaikka teknisten oletusten mukaan energia- ja elintarvikeraaka-aineiden hintakehitys on nyt vaimeampaa. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu inflaatiovauhti on tämänkertaisissa arvioissa nopeampi kuin maaliskuisissa niin lyhyellä kuin keskipitkälläkin aikavälillä. Hintakehitys on ollut odotettua vahvempaa, ja vaikka energiakustannusten kallistuminen on jo pitkälti ehditty ottaa huomioon hinnoittelussa, yksikkötyökustannukset kasvavat eikä pohjainflaatio pääse hidastumaan toivotusti.

Kehikko 3
Herkkyysanalyysi: energian mahdollinen hintakehitys

Energian hintakehitystä on nyt hyvin vaikea ennakoida. Tässä kehikossa tarkastellaan, miten arviot muuttuisivat, jos energian hinta kehittyisi eri tavoin kuin perusskenaariossa on oletettu. Öljyn ja kaasun hintaoletusten pohjaksi on otettu optioiden hinnat. Lisäksi tarkastellaan mahdollisuutta, että öljyn ja kaasun hinta jäisi nykyiselleen. Herkkyysanalyysissa energian hintaa mitataan yhdistelmäindeksillä, joka perustuu öljyn ja kaasun futuurihintoihin. Öljyn ja kaasun hinnan oletetaan kehittyvän 23.5.2023 päivättyjen optioiden hintoihin perustuvien riskineutraalien todennäköisyysjakaumien ylä- ja alakvartiilien mukaisesti. Etenkin kaasufutuurien perusteella vaikuttaa siltä, että jos energian hinta poikkeaisi perusskenaarion teknisistä oletuksista, se olisi todennäköisemmin oletettua korkeampi kuin oletettua edullisempi. Lisäksi tarkastellaan, miten tilanne kehittyisi, jos kaasun ja öljyn hinnoissa ei enää tapahtuisi muutoksia. Vaihtoehtoisen hintakehityksen vaikutusta on kartoitettu samoilla malleilla, joita muutenkin käytetään eurojärjestelmän ja EKP:n asiantuntijoiden arvioissa. Alla olevassa taulukossa on esitetty vaihtoehtoisen hintakehityksen vaikutus BKT:n ja inflaation kehitykseen eri malleilla saatujen tulosten keskiarvona.

Taulukko

Energian vaihtoehtoisen hintakehityksen vaikutus

Kehikko 4
Muiden laitosten ennusteet

Useat kansainväliset järjestöt ja yksityiset ennustelaitokset julkaisevat ennusteita euroalueen talousnäkymistä. Nämä ennusteet eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia keskenään eivätkä eurojärjestelmän asiantuntijoiden laatimien kokonaistaloudellisten arvioiden kanssa, sillä ne on laadittu eri ajankohtina. Lisäksi niissä johdetaan eri menetelmillä oletukset, jotka koskevat finanssipolitiikan, rahoitusmarkkinoiden sekä ulkoisen ympäristön muuttujia (kuten öljyn, kaasun ja muiden raaka-aineiden hintoja). Myös työpäiväkorjauksissa käytetyissä menetelmissä on eroja.

Taulukko

Euroalueen BKT:n kasvua ja YKHI-inflaatiota koskevia viimeaikaisia ennusteita

(vuotuinen prosenttimuutos)

Eurojärjestelmän asiantuntijoiden kesäkuiset arviot talous- ja inflaatiokehityksestä ovat jokseenkin samoilla linjoilla muiden laitosten ennusteiden kanssa. BKT:n kasvu on arvioitu hyvin samankaltaiseksi kuin OECD:n ennusteessa ja vain hieman hitaammaksi kuin Euroopan komission talousennusteessa. Kansainvälisen valuuttarahaston ja yksityisten ennustelaitosten mukaan kehitys on vaimeampaa vuosina 2023 ja 2024. Eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviossa vuoden 2024 inflaatiokehitys on 0,2 prosenttiyksikköä vaimeampaa kuin OECD:n ennusteessa, mutta muissa ennusteissa se on vielä vaimeampaa. Inflaatioennusteet vuodelle 2025 eivät juuri poikkea toisistaan, eikä muissa ennusteissa ennakoida nopeampaa inflaatiokehitystä kuin eurojärjestelmän arvioissa.