Finanssipolitiikka ja rahapolitiikka rahaliitossa

Raha- ja finanssipolitiikka tukevat taloutta eri tavoilla

Rahapolitiikka ja finanssipolitiikka ovat kumpainenkin tärkeitä talouden hyvinvoinnin kannalta. Niiden vaikutusmekanismit ovat kuitenkin erilaiset.

Rahapolitiikalla pidetään tavaroiden ja palvelujen hinnat vakaina. Keskuspankkien tehtävänä on pitää inflaatio – eli se, miten nopeasti tavaroiden ja palvelujen hinnat muuttuvat taloudessa ajan myötä – hitaana, vakaana ja ennustettavana.

Finanssipolitiikassa valtiot tekevät taloutta koskevia päätöksiä eli esimerkiksi rahoittavat julkisia palveluita, tukevat taloutta ja vähentävät eriarvoisuutta. Finanssipolitiikkaa rahoitetaan veroilla ja ottamalla lainaa markkinoilta.

Raha- ja finanssipolitiikan yhteisvaikutus on tärkeä

Rahapolitiikka ja finanssipolitiikka toimivat eri tavoin. Ne vaikuttavat kuitenkin toisiinsa, sillä hintavakautta tarvitaan talouden tasapainottamiseksi ja tasapainoinen talous edistää hintavakautta. Yhteys korostuu kriisiaikoina, kuten pandemian yhteydessä havaittiin. Kriisi oli raskas isku Euroopan taloudelle, mutta yhdessä raha- ja finanssipolitiikka pystyivät helpottamaan tilannetta. Yhteistyöllä autettiin monia yrityksiä ja niiden työntekijöitä selviytymään kriisistä. Jos raha- ja finanssipolitiikkaa olisi harjoitettu täysin erillään, vaikutus olisi jäänyt heikommaksi.

Rahapolitiikan ja finanssipolitiikan yhteisvaikutus on tärkeä talouden hyvinvoinnin kannalta, ja siksi se oli teemana myös strategian uudelleenarvioinnissa.

Yhteistä rahapolitiikkaa, erillistä finanssipolitiikkaa

Raha- ja finanssipolitiikan välinen yhteistyö on tärkeää, jotta talous toimii sujuvasti. Yhteistyö ei välttämättä aina ole helppoa, sillä niitä harjoitetaan euroalueella toisistaan riippumattomasti. EKP hoitaa euroalueen 19 maan yhteistä rahapolitiikkaa, mutta jokaisessa maassa harjoitetaan omaa finanssipolitiikkaa. Tehtävien eriyttämiseen on hyvät syyt. Kokemus on osoittanut, että hintakehitys riistäytyy helposti hallinnasta, kun keskuspankit ovat täysin valtion ohjauksessa.

Euroopassa se on haluttu estää periaatepäätöksillä. EKP:n on päätetty olevan riippumaton. Valtiot eivät saa antaa sille ohjeita eikä EKP saa antaa rahaa valtioille. Valtioiden on noudatettava yhteisiä sääntöjä pitääkseen menonsa kurissa.

Raha- ja finanssipolitiikan välinen yhteistyö korostuu uusien haasteiden edessä

Periaatepäätökset pätevät yhä. Viime vuosikymmenen kuluessa on kuitenkin huomattu, että uudet haasteet vaativat niin raha- kuin finanssipolitiikaltakin uudenlaisia toimia.

Talouden toiminta on muuttunut suurten yhteiskunnallisten muutosten myötä. Suuria muutoksia ovat esimerkiksi globalisaatio ja elinajanodotteen piteneminen. Ihmiset myös säästävät enemmän kuin ennen. Vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkimainingeissa talous pysyi heikkona pitkään. Inflaatio oli eri puolilla maailmaa ja myös euroalueella liian hidasta.

EKP vastasi haasteisiin laskemalla ohjauskorkoja. Lisäksi se otti käyttöön monenlaisia uusia välineitä, jotta hinnat pysyisivät vakaina vaikeinakin aikoina. Kun korot ovat hyvin matalalla, keskuspankeille jää vain vähän liikkumavaraa talouden tukemiseen.

Silloin julkisten menojen merkitys kasvaa, ja niillä pystytään myös saamaan enemmän aikaan. Talous piristyy, ja inflaatio palautuu keskuspankin tavoitteen mukaiseksi. Raha- ja finanssipolitiikan välinen yhteistyö on tärkeää etenkin silloin, kun taloudessa menee huonosti.

Talouden tila ratkaisee

Se, millaiseksi raha- ja finanssipolitiikan yhteistyö muotoutuu, riippuu kulloisestakin taloustilanteesta. Kun taloudessa menee huonosti ja korot ovat valmiiksi matalat, raha- ja finanssipolitiikan on hyvä tehdä yhteistyötä talouden piristämiseksi. Kun taloudessa menee hyvin, yhteistyötä ei tarvita samalla tavoin. Silloin valtioiden on hyvä keskittyä parantamaan omaa taloudellista tilannettaan ollakseen valmiina tulevaisuuden haasteisiin.